torstai 9. elokuuta 2012

Eilen olin sienimetsässä. Olen aina hieman rehvakkaana kertonut, etten koskaan eksy metsään. Joskus suunnan katoamista on ollut joksikin aikaa, muttei sen enempää. Ilmeisesti alan liian huolettomasti kulkemaan metsässä ja sain sieltä näpäytyksen. Nöyryyttä plikka! Eksyin! Minä?!
Maasto oli pitkän matkaa samanlaista ja se aurinko meni taas pilveen (seliseli :) Lähdin kuitenkin kiertämään metsää oletettuun auton suuntaan ja samalla juttelin koiralle, nyt on äiteellä vähän suunta hakusessa ja että missähän se auto... Kuljin hyvän tovin ja yhtäkkiä tajusin kiertäneeni ympyrää ja tulleeni paikkaan, jonka jo tunnistin. Tiesin jo suurinpiirtein missäpäin auto oli. Polvi huusi jo hoosiannaa eikä ois enää kestänyt yhtään ylimääräistä talsimista. Piruuttani kuitenkin käskin koiran etsimään auto. Normaalistihan koira poukkoilee sinne sun tänne ja kulkee siksakkia perässäni. Yhtäkkiä se ottikin ykkösvaihteen päälle ja lähti edelläni jolkottamaan. Minä perässä. Välillä jäin hieman jälkeen ja koira pysähtyi odottamaan. Siinä sitten jolkotettiin yhdessä, suoraan autolle!!
On hän niin rakas ja viisas Saga <3

2 kommenttia:

  1. Hih hii! Jouduit niinsanottuun metsänpeittoon (kannattaa googlettaa, "metsänpeitto" on mielenkiintoinen juttu). Koirat ovat viisaita. :)

    VastaaPoista
  2. Ei voi olla totta!!! En ole koskaan kuullut metsänpeitosta ja nyt kun googletin niin sitähän se on. Ilmankos, ne kaikki oudot tuntemukset ja ihmeen aiheet...
    Nyt taisin oivaltaa, että asiat joita on tapahtunut tai siis olen itsessäni havainnut saattavat liittyä tähän. Eivät ole millään tavalla järjellä selitettäviä. Enkä niistä ole tässä blogissani koskaan kertonut... :) ettei valkotakit tuu hakemaan metsähullua :D Kiitos Kaarina!

    VastaaPoista