Kun saavumme tähän hetkeen,

kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.

Kun saavumme tähän hetkeen,

pysähdymme ja katso;

kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.

Joen pintaan heijastuu kaikki,

puut ja pylväät

vuodet, kasvot,

kaikki rakkaus tämän hetken.

- Lassi Nummi-

Muumipeikon Juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailma tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson-

Melko koleaa kesää on pitänyt. Toisaalta ei ole haitannut tekemisiäni. Helteistä en oikein tykkää.
Juhannusta tuli vietettyä rauhallisesti ja elämäni ensimmäistä kertaa teimme rosvopaistia. Onnistui yli odotusten. Paketissa oli lammasta, possua ja peuraa ja niistä tuli tosi mureat palat.
Vajaa pari viikkoa sitten olin taas kuvausreissulla. Olin ylittämässä jokea kaatunutta kuusta pitkin. Eikös siinä sitten tasapaino horjunut ja putosin kivikkoiseen jokeen. Loukkasin nilkkani. Kun omaa tyhmän jääräpäisen itsepäisen luonteen niin mihinkään lääkäriin en lähtenyt. Nyt kaduttaa, etten mennyt. Jalka ei ole vieläkään kunnossa ja vihlailee pahasti. Varaamaan pystyn, mutta ääriliikkeet tekevät kipeää.
Ei ole vanhaksi pyyntöä :) Eilisellä kuvausreissulla liukastuin ja kaaduin. Tietenkin, kun toinen jalka on valmiiksi klenkka. Onneksi ei muuta kuin harmistunut mieli hetkeksi. Oisko hyvä pukea itsensä jääkiekon maalivahdin varusteisiin, kun lähden liikkeelle?
Ihanaa kesää kaikille lukijoille, toivottavasti jaksatte silti käydä sivujani katselemassa, vaikka näin kesällä harvakseltaan kirjoittelen.

Enpä ole oikein ehtinyt tietokoneen äärellä olemaan. On olevinaan ollut kiireistä, vaikkei loppujen lopuksi sitä ole ollut. On mukavampaa viettää aikaansa ulkosalla.
Toivottavasti ilmat hiukan lämpiäisi ennen loman alkua...

Mökin pihassa sinitiainen ja kirjosieppo tappelivat linnunpöntön omistajuudesta. Sieppo hävisi. Hän ilmeisesti luuli, että voisi vallata mökkini. Joten kävimme myös "taistelun". Hän oli ikkunan väärällä puolella vintillä. Niin pieni lintu ja urhean uhmakas. Jos katse voisi tappaa, olisin vainaa :) Sain onneksi hänet varovasti kiinni ja päästin ulos. Ei ensin ymmärtänyt lähteä lentoon, mutta hyvin lopulta lento sujui. Toivottavasti hän on jo löytänyt kivan kodin itselleen ja tulevalle perheelleen :)

Kuva on sarjassamme epäonnistuneet ja tärähtäneet kuvat. Silti tykkään siitä.

Koirani loukkasi tassun viime torstaina ja hänellä on juoksu- ja hyppimiskielto torstaihin asti. Harmillista, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Metsässä tassunsa loukkasi ja en tiedä mihin. Alkoi vaan yhtäkkiä ontumaan kovasti.
Koiran kanssa on käyty nyt sitten sen verran lenkillä, että saa tarpeensa tehtyä. Täytyy sanoa, että on aika vaikeaa olla menemättä. Pakko tunnustaa myös, että olen ihan metsälenkkiriippuvainen. Koira myös. Onneksi torstai tulee pian. Ollaan kohta molemmat ihan tärähtäneitä :)

Hyvää Äitienpäivää meille kaikille äideille. Myös ihanille lapsilleni.

Mökillä tuli käytyä ja sain viettää aikaa itsekseni. Pari päivää meni, kun tein puita tuvan lämmittämiseen. Onneksi moottorisaha lähti käyntiin talven jäljiltä varsin helposti. Tein siivousta ja haravointia. Loput ajat samoilin metsässä. Lumet olivat melkein kaikki lähteneet. Istuin monta tuntia lammen rannassa ja katselin telkkien ja muiden lintujen touhuja. Odottelin, että peura tai hirvi tms eläin olisi piipahtanut, mutta taisi heillä olla kevätkiireitä. Löysin navetasta kuolleen ketun. Oli raukka etsinyt ilmeisesti itselleen suojaisan ja turvallisen paikan kuolla :( Mikä lie tullut. Koira kiersi navetan kaukaa. Ei halunut tulla ollenkaan sisäpuolelle.
Istuin saunan terassilla iltamyöhään. Metsässä rytisi ja paukkui. Hirvet ja peurat? Noh siirryin istumaan metsään, josta kuvittelin äänien tulevan. Tietenkin on hiirenhiljaista hetken aikaa, kunnes ryskinä kuuluu taas sankan puuston takana :) Pah, sanoin minä ja lähdin nukkumaan.

Alkuviikko oli hyvinkin levollinen olo. Loppuviikkoa kohden alkoi olo muuttua epäsuotuisten viestien ja puhelujen muodossa. Vaikka miten petaa itselleen seesteistä aikaa niin aina sen rikkoo joku/jokin. Olen yrittänyt selvittää solmuja, selittänyt, yrittänyt ymmärtää ja tuntuu, että aina vaan enemmän menee solmuun. Olen kahlannut elämäni aikana niin montaa kivikkoista tietä, että soisin itselleni jo samettisensilkkistä tietä. Toisaalta matkan varrella olen hioutunut sinnikkyyden mestariksi, mutta hiominen saisi jo riittää.
Koska alkaa helppo elämä?

On aika rientää mökille.  Kauan odotettu hetki. Ihminen on kummallinen. Lievästi tunnen syyllisyyttä, kun itsekkäästi lähden mökille ja elän vain itselleni ja yksikseni muutaman päivän. Kamera on ladattu ja koira viritetty :) Eniten nautin hiljaisuudesta, joka siellä vallitsee. Alkeelliset olot sähköttömässä ja vedettömässä mökissä. Jotain alkukantaista itsestäni lähtee käyntiin. On kaikenlaista puuhaa, mutta siinä ohessa varmasti ehdin metsäänkin <3
Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille. Aurinko paistaa.

Saku Sammakko oli lähtenyt kosioretkelle. Lammessa hän huuteli yhtä kauniille neitoselle kutsuvasti. Parin tunnin ajan seurailin, että koska kohtaavat, mutta heillä ei ollut minkäänlaista kiirettä. Parin metrin väli lyheni metrillä sinä aikana. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa aurinkoa, kurnuttaa ja miettiä. Leppoisaa olemista. Hiukan kadehdin, vaikka itsekin auringonpaisteessa koiran kanssa istuskelin.
Onneksi on jo oma prinssi, ettei tätä sammakkoa tarvinnut lähteä suuteloimaan ;)