tiistai 15. tammikuuta 2013


Minä etsin sitä,
mitä sinä voit minulle antaa.
Minä tarvitsen sitä,
koska minulta se puuttuu.
Mutta sitten ymmärrän,
että minun on löydettävä itsestäni se,
mitä sinusta etsin.
Vain siten voin kasvaa kypsäksi ihmiseksi.
Sinä et voi olla vastuussa
minun onnestani.

-Ulrich Schaffer-

perjantai 4. tammikuuta 2013


Älä rakasta minua nyt,
älä silloin kun tarvitsen sitä.
Rakasta minua, kun en tarvitse sitä,
silloin kun olen vahva
Niinä hetkinä kun en odota sitä,
rakasta minua arkena.
Silloin kun tiskaan,
pesen pyykkiä
Rakasta minua silloinkin kun olen päivän töissä,
mutta pyydän,
älä rakasta minua, kun olen heikko,
silloin vain tarvitsen sinua
en rakkauttasi.
Tarvitsen vahvat kätesi ja turvallisen kroppasi.
Sulje minut syliisi ja anna minun itkeä
ole silloin turvani.
Sillä niinä hetkinä kun rakastat minua
olen heikkona sinuun.

-Suzann Suomento-

sunnuntai 28. lokakuuta 2012


Jos aikoo saavuttaa jotakin hyvin suurta,
rohkeutta koetellaan monta kertaa.
- John Henry Newman -

sunnuntai 21. lokakuuta 2012


Tuntematon tie
harsoontuneet horsmat
harmaantuneilla ohimoillaan
vie minua
läpi ruskaan kietoutuneen metsän.
Mutkan takana taas uusi mutka.
Päämäärää ei näy.
Varmaa on.
Tie päättyy jossakin.
Haluan kokea koko matkan.

-Terttu Anttila-

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Niin se kesä taas on lähes mennyttä. Toivottavasti tulee lämmin ja kuiva syksy.
Olen jotenkin villalankafriikkinen Sulo Vilen. Kun jostain löytää kivaa lankaa alennuksesta, niin sitä on pakko ostaa. Kaapissa odottaa muutama kerä sukkien kutomista ja niitähän tarvitaan aina. Villasukkia ei ole koskaan liikaa. Olihan tässä kesälläkin aikoja, kun käytin villasukkia. Talvi-iltoina olen joskus jopa mennyt villasukat jalassa nukkumaan, kun on ihan kylmät jalat. Jossain vaiheessa yleensä potkin ne pois, kun jalat ovat jo lähes tulessa. Ja kun jalat ovat tulessa niin pitää ne saada peiton ulkopuolelle :) muuten ei saa nukuttua.

maanantai 6. elokuuta 2012


Kun saavumme tähän hetkeen,
kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.
Kun saavumme tähän hetkeen,
pysähdymme ja katso;
kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.
Joen pintaan heijastuu kaikki,
puut ja pylväät
vuodet, kasvot,
kaikki rakkaus tämän hetken.
- Lassi Nummi-

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Muumipeikon Juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailma tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson-

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Melko koleaa kesää on pitänyt. Toisaalta ei ole haitannut tekemisiäni. Helteistä en oikein tykkää.
Juhannusta tuli vietettyä rauhallisesti ja elämäni ensimmäistä kertaa teimme rosvopaistia. Onnistui yli odotusten. Paketissa oli lammasta, possua ja peuraa ja niistä tuli tosi mureat palat.
Vajaa pari viikkoa sitten olin taas kuvausreissulla. Olin ylittämässä jokea kaatunutta kuusta pitkin. Eikös siinä sitten tasapaino horjunut ja putosin kivikkoiseen jokeen. Loukkasin nilkkani. Kun omaa tyhmän jääräpäisen itsepäisen luonteen niin mihinkään lääkäriin en lähtenyt. Nyt kaduttaa, etten mennyt. Jalka ei ole vieläkään kunnossa ja vihlailee pahasti. Varaamaan pystyn, mutta ääriliikkeet tekevät kipeää.
Ei ole vanhaksi pyyntöä :) Eilisellä kuvausreissulla liukastuin ja kaaduin. Tietenkin, kun toinen jalka on valmiiksi klenkka. Onneksi ei muuta kuin harmistunut mieli hetkeksi. Oisko hyvä pukea itsensä jääkiekon maalivahdin varusteisiin, kun lähden liikkeelle?
Ihanaa kesää kaikille lukijoille, toivottavasti jaksatte silti käydä sivujani katselemassa, vaikka näin kesällä harvakseltaan kirjoittelen.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Enpä ole oikein ehtinyt tietokoneen äärellä olemaan. On olevinaan ollut kiireistä, vaikkei loppujen lopuksi sitä ole ollut. On mukavampaa viettää aikaansa ulkosalla.
Toivottavasti ilmat hiukan lämpiäisi ennen loman alkua...

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Mökin pihassa sinitiainen ja kirjosieppo tappelivat linnunpöntön omistajuudesta. Sieppo hävisi. Hän ilmeisesti luuli, että voisi vallata mökkini. Joten kävimme myös "taistelun". Hän oli ikkunan väärällä puolella vintillä. Niin pieni lintu ja urhean uhmakas. Jos katse voisi tappaa, olisin vainaa :) Sain onneksi hänet varovasti kiinni ja päästin ulos. Ei ensin ymmärtänyt lähteä lentoon, mutta hyvin lopulta lento sujui. Toivottavasti hän on jo löytänyt kivan kodin itselleen ja tulevalle perheelleen :)