perjantai 30. maaliskuuta 2012

Olen kulkenut metsissä ihan pikkutytöstä asti. Ehkä sieltä juontaa juurensa, etten pelkää eksymistä. Ei pidä sanoa ei koskaan, mutten ole koskaan eksynyt. Joskus on ollut suunta hakusessa, mutta siihen auttaa yleensä mielen rauhoittaminen tai istuminen kannon nokalla. Olen tehnyt hiljaisen sopimuksen luonnon kanssa. Kunnioitan ja arvostan sitä ja vastaavasti saan samaa takaisin. 
Viime syksynä sienimetsällä ollessani kadotin suunnan. Aurinko paistoi lähtiessä, mutta oli pikku hiljaa mennyt pilveen. Istahdin kivelle ja katselin ympärilleni. Kaukana näkyi jotain vaaleaa ja lähdin kulkemaan sitä kohti. Sielläpä oli runsaasti kanttarelleja. Lähdin taas kulkemaan ja tulin kallion reunalle ja sen alapuolella näin taas ison rykelmän kanttarelleja. Jouduin hieman kiertämään paikalle, keräsin sienet ja nousin ylös katsellakseni ympärille. Samassa jo tunnistin aikaisemmin kulkemani polun. Polkua pitkin pääsinkin tutuille poluille. Olen melkoisen varma, että luonto omalla tavalla "ohjasi" oikeaan suuntaan kera kassillinen kanttarelleja :)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Eilen teimme koiran kanssa pitkän lenkin järven rannalla. Kiersimme niemen ja mäennyppylän eteläpuolelta. Lunta ei ollut enää kuin pieni laikkuja siellä täällä. Pohjoispuolella sen sijaan oli vielä nilkkoihin asti lunta. 
Tämä Tintti seurasi meitä pitkän matkaa lentäen oksalta toiselle ja säkätti kiukuissaan? Olimme ilmeisesti Hänen Valtakunnan alueella luvatta. Koirakin istahti kerran ja katsoi minua ja lintua kysyvästi. En osannut antaa vastausta.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Miten sitä voikaan mieltyä omiin kuviinsa. 
Niitä katsellessa samantien palautuu kuvanottohetken tunnelma, tunne, hajut ja äänet. Pieni sykähdyttävä ja voimaannuttava hetki.
Aurinkoverho on jo ripustettu niin vahvasti, että on aika siirtyä tämän kuvan myötä keväisiin ja kesäisiin kuviin. Hyvästi talvi.

ps. ilahduttavaa huomata, että on uusi lukija/katselija tullut :) Tervetuloa! 

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Pitkästä aikaan pääsimme koiran kanssa metsään kävelemään. Lumi on melko mukavasti jo sulanut paikoitellen. Pieni puro solisi mukavasti korviin. Koiran piti mennä puroon oikein makoilemaan. 
Metsässä näkyi peuran, pupun ja ilveksen jälkiä.
Koira oli totaalisen kurainen ja kotiin tultuamme huomasin hänen kantaneen karvoissaan puolimetsää. 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Istut yksin iltaa, lampun päällä on pölyä.
Kylmä sade piiskaa ikkunoita.
Hyvin pienet,
hyvin tärkeät asiat muistin hetteiköstä
nousevat pintaan.
Koira tulee, istuu
antaa kättä
vasenkätinen koira.
Niin kuin mykkä:
puhuu,
eikä puhu.

-H. Anhava-

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ikävöin mökilleni, joka sijaitsee vajaan 300 km:n päässä. Mökki on rakennettu v. -45 ja on edelleen sellaisessa kunnossa. Mökissä on tupa, kamari ja eteinen. Ei sähköä eikä juoksevaa vettä. Läheisestä lähteestä on vesiä kannettu niin kauan kuin minä muistan. Olen jatkanut samaa perinnettä, kun lunastin mökin itselleni v. 2010. Mökki oli aikoinaan isäni kotipaikka. Siellä ollessa olen monesti ihmetellyt, että miten ovat voineet niin alkeellisissa oloissa selviytyä vuodesta toiseen? Tontilla on aikoinaan ollut kolme peltosarkaa, joissa on viljaa viljelty. Pikkuruisessa navetassa on ollut 2-3 lehmää. Niistä ovat ammentaneet elantonsa. Vanhemmat ja seitsemän lasta. Tosin vanhemmat lapset olivat jo muuttaneet omilleen. Silti... en voi käsittää, että miten...
Talvella mökille on mahdotonta mennä. Lunta on yleensä puolisen metriä ja pientä mökkitietä on reilu 200 m. Kuumeisesti odotan lumien sulamista, että pääsen taas keskelle ei mitään ja niin paljon. Lataantumaan ja puuhaamaan. Palaamaan omien alkeellisten perustarpeiden pariin. En osaa edes sanoin kuvailla minkälaisiin fiiliksiin uppoan siellä. Ehkä saan palata lapsuuteni aurinkoisiin ja huolettomiin kesiin. Sen lähemmäksi luontoa ei voi päästä.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Sain tänään hyviä uutisia työhöni liittyen. Tulikin positiivinen päätös työn osa-aikaisuudelle. Olisin halunut virkavapaata, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Hyvä näinkin. 
Mennyt talvi on ollut melkoisen uuvuttava ja väsyttävä. Vastoinkäymisten aallokossa yhtenä pelastavana oljenkortena oli ja on innostukseni valokuvaamiseen sekä oma tapani olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. 
Nyt on ihana fiilis, kuplivaa iloa. Positiivisuuden siemenet on kylvetty ja nähtäväksi jää mitä kaikkea siitä kasvaa. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Tänään on ollut todellinen kevätpäivä. Aurinko on hellinyt pilvettömältä taivaalta.
 On tullut ulkoiltua koiran kanssa pitkien lenkkien muodossa. 
Kahdet talvikengät on kuivumassa, kun kumisaappailla on jotenkin muljahtelevaa kävelyä. 
Tällaisia päiviä lisää, kiitos!

torstai 8. maaliskuuta 2012


Nyt on jo kevät =) Edelleen odotellaan lumien sulamista.
Ostin kameraani kiinteän objektiivin ja täytyy sanoa, että tykkään tosi paljon.
Tässä olen yhdistänyt onnistuneesti kaksi kuvaa. 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Setterikerho

Saga ja kaverit. Kaikki iloisen punaisia irlanninsettereitä. 
Hyvin tulevat toimeen keskenään.
Joskus tuntuu, että heidän kuulo on 
vähän hidasta.


torstai 1. maaliskuuta 2012

Elämän aarteet

Elämän aarteet löytää vain 
laskeutumalla syvyyksiin.
Siellä mihin kompastut
on kätkettynä aarre.
Juuri siitä luolasta
johon et uskalla mennä,
löytyykin etsimäsi.
-Joseph Campbell-

Kosken kuohut



VESIsateinen päivä. Otin itselleni haasteen, että sateellakin voi 
löytää kuvattavia kohteita. Tuli lenkkeiltyä samassa upottavassa lumessa. 
Hyvä reisilihasjumppa :)