Olen jotenkin villalankafriikkinen Sulo Vilen. Kun jostain löytää kivaa lankaa alennuksesta, niin sitä on pakko ostaa. Kaapissa odottaa muutama kerä sukkien kutomista ja niitähän tarvitaan aina. Villasukkia ei ole koskaan liikaa. Olihan tässä kesälläkin aikoja, kun käytin villasukkia. Talvi-iltoina olen joskus jopa mennyt villasukat jalassa nukkumaan, kun on ihan kylmät jalat. Jossain vaiheessa yleensä potkin ne pois, kun jalat ovat jo lähes tulessa. Ja kun jalat ovat tulessa niin pitää ne saada peiton ulkopuolelle :) muuten ei saa nukuttua.
Ihana perhoskuva! Minulla on ihan samanlaiset jalat; illalla ne ovat kylmät, lämpenevät sitten yön aikana (varsinkin villasukissa) ja yöllä niitä täytyy viilentää peiton reunan ulkopuolella :).
VastaaPoistaVillasukilla on aina käyttöä.
VastaaPoistaKaunis kuva perhosesta!
VastaaPoistaMinulla on samanlaiset vaihtolämpöiset jalat. Varsinkin talvella on hetkeksi laitettava villasta jalkaan ja hetki vain ja sukat pois. En kesällä voi pitää sukkia ollenkaan. Jalat alkavat heti keittään. Mukavaa, että on muitakin vaihtolämpöisiä kanssasisaria:)
Bongasin blogisi Aarrelehdestä, se kun on tullut miehelleni jo ilmestymisestään lähtien.
Luin juttusi Aarre-lehdestä ja se auttoi minua asiassa, jota olen viimekuukausina pohtinut. Saman etunimen ja ammatin lisäksi jaamme samanlaisen kohtalon perinnön muodossa. Metsätkin ovat melko lähekkäin, minulla Vilppulassa. Olen vasta alkutaipaleella, joten haasteita on tiedossa sekä ajankäytön että etäisyyden vuoksi. Taitaa kuitenkin käydä niin, että hallintotiteen opinnot jäävät toistaiseksi taka-alalle. Maaseutu kutsuu!
VastaaPoista