Se mikä tekee erämaan kauniiksi, 

pikku prinssi sanoi, on sinne kätketty kaivo... 

Niin, sanoin pikku prinssille, 

olipa sitten kysymyksessä talo,

 tähdet tai erämaa, tärkein niiden kauneudessa 

on näkymätöntä.

- Antoine de Saint-Exupery -

Tänään oli ihana auringonpaisteinen päivä. Pakkasin reppuuni eväät koiralle ja itselle. Metsässä hurahti monta tuntia. Maastopyörällä tosin menin alkumatkan metsäautoteitä pitkin. Pyörän kun otin esiin niin koiralla lähti riemusokka irti. Alkumatka oli hankalaa, kun Sagan mielestä pitää mennä kaasu pohjassa, jos pyörällä mennään.
Pajulinnullakin oli omat eväät :) On vaan niin sanoin kuvaamattoman ihanaa seurata luonnon heräämistä. Posket kuumottaa. Taisi aurinko jo hiukan polttaa talvista ihoa.

Jotenkin harmillista nähdä tällaista keskellä metsää. Se kun ei millään sovi sinne. Auto on tainnut kököttää vuosikymmenet jo eikä maatumisen merkkejä ole lainkaan (no joo ruostetta hiukan). Mietin, että mitähän kaikkea yksi ihminen jättää maapallon rasitteeksi.
Toisaalta mielikuvitukseni lähti lentoon. Ketun kulkupelihän se siinä. On vaan remonttivaiheessa, moottori korjaamolla...  Ready for summer forestcruising 2012. Ei haittaa helteet :)

Ken kuvassa lienee? Katsoin ensin surkutellen, että on niin repaleiset siiven reunat, mutta hänen kihlatullaan oli samanlaista repaileisuutta.

Kivaa huomata, että on tullut uusia lukijoita. Olette lämpimästi tervetulleita!

Kävin viikonloppuna kursseilla, joissa opittiin mm luonnosta ja sen voimista. En voi muuta kuin ihmetellä mitä kaikkea luonnossa onkaan, jota ei voi paljain silmin nähdä. Pieniä ihmeitä on joka puolella. Kuten esim muurahaiskeko, joka pysyy talven lämpimänä. Lämpö perustuu maasäteilyyn ja keossa oleviin aineisiin. Keossa on mm kvartsikiteitä, jotka ymmärrykseni mukaan hajottavat maasäteilyä ja lämpöä pääsee joka huoneistoon ja nurkkiin :) Keskuslämmitysjärjestelmä toimii. Jos keon lähiympäristön rakennetta rikotaan kaatamalla kuusi vierestä, heidän keskuslämmitysjärjestelmänsä menee rikki ja muurahaiset keräävät kimpsut ja kampsut ja muuttavat nopeasti toiseen paikkaan.
Puista saa voimaa sehän on tiedetty ja puun voima perustuu myös maasäteilyyn, mutta myös ravinteisiin, joita se saa maasta. Kuinka moni teistä halailee puita?
Kurssilla opittiin tekemään varpu ja sen avulla etsimään maasäteilylinjoja. Mielenkiintoista! Muita mittareita moiseen mittailuun ei taida olla. Maassa on muitakin linjoja ja ne eivät siis pelkästään ole maassa vaan ovat maanpinnan yläpuolla.

Telkkä

Ihanaa olen saanut kaksi uutta lukijaa ja Liebster blog-palkinnon =) Olen ihan otettu taas ja mieltä lämmittää kivasti. Kiitos teille! Palaan ko asiaan myöhemmin.

Olen viettänyt hiljaiseloa. Aloitan toukuun alusta osa-aikaisuuden työstä. Viikko töissä ja viikko vapaata. Tähän on johtanut osin työuupumukseni, joka talvella nakersi voimiani. Pitkään olen suunnitellut osa-aikaisuutta työstä. Pohdinnoissa jatkuvasti päädyin siihen, että elämässä on pakko olla muutakin kuin työ. Työskentelen terveydenhuoltoalalla, jossa tehdään jatkuvasti säästöjä. Työntekijät yrittävät jaksaa tehdä työnsä parhaan kykynsä mukaan, vankasti sitoutuen ja vieläpä valittamatta. Työmäärä ja vastuu on toisinaan kohtuuton. Tuntuu, että pyörimme jatkuvan negaation pyörteissä. Itse poden usein eettistä stressiä. En pysty tekemään työtäni niin kuin haluaisin tai toivoisin.

Viime syksynä luin Kaarina Davisin kirjan Rankka kutsumus ja nyt keväällä luin Irti oravanpyörästä. Miten voikaan olla ajatukset ja pohdinnat samanlaisia. On melkoisen vapauttavaa huomata, etten olekaan aivan yksin asian kanssa. Ajattelin että minussa on jotain vialla, kun en meinaa jaksaa tehdä työtäni kunnialla. Koen olevani aivan outolintu, kun en osaa arvostaa hienoja kalliita huonekaluja, astiastoja, merkkivaatteita tai muita sisustusjuttuja. 

Tein omia poikkeuksellisia valintoja, ostin metsää. Haluan hoitaa metsääni ja omilla teoilla ja työllä vaikuttaa luontoon. Avopuolisollani on lampaita, haluan hoitaa niitä. Enemmän ja enemmän arvostan luontoa ja ennen kaikkea itseäni. 

Tiedän millaisia asioita haluan tehdä vapaaviikoillani. Teen asioita omien valintojen ja arvojen mukaan.

Kävin mökillä Keski-Suomessa ja siellä oli lunta vähintään polviin asti. Hmph. En vielä päässyt kunnolla metsään tarpomaan. Ostin koiralle karhunkellon, ettei sudet ja karhut osu retkemme poluille. 

Miten se onkin, kun EI ota kameraa mukaan, niin silloin näkee kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa? Tosin joskus on kiva kulkea ilman kameraa.

Tämän pyyn sain ikuistettua vähintäinkin nerokkaan lintukoirani avulla. Molemmat hykersivät ilosta :)